Nina | 9.3.2007 klo. 10:59:49 | | Tykkään kuvasta. On lievästi aavemainen. | Matti | 10.3.2007 klo. 17:38:54 | | Oltiin silloin kävelyllä ja ihmeteltiin yön valoisuutta. Oli niitä iltoja, jolloin tuttu ja tavallinen näyttäytyi jotenkin kiinnostavasti. Fiilis oli hyvä ja kun tulimme tälle tielle, sanoin että palataan ja haetaan kamera. Näin tehtiin. Hyvä niin. Tunnelma on "jäänyt" kuvaan, siinä on hauska aavistus tulevasta momentista.
--
Horisontin valo itsessään tuntuu kutsuvalta, ja silti kaukaiselta, ikäänkuin se hiljaa lupaisi kulkijalle toivon, kun matka on pitkä.
Onnekkaasti Jyväskylän suunnasta lähestyvän junan valot nostavat perinteisemmät elementit ainutlaatuisemmalle tasolle - tämä tapahtuu nyt, pian se on ohi, senkin voi aistia, vaikka sitä ei alleviivata.
Kuva on mielenkiintoinen ilman sanoja, siinä on ehdottomasti on sanottavansa, unohtamatta arvoituksellisuutta.
--
Motivaatio kuvata syntynee parhaiten vapaasta inspiraatiosta - harmaasti voisi ajatella että tarve kuvata saa etsimään ja tuntemaan ainutlaatuisuutta; itse tykkään leikitellä ajatuksella että ainakin puolet hyvästä taiteesta, tässä valokuvaamisesta syntyy siitä, että ainutlaatuisuus on etsinyt meidät.
Leikki on käsi yli yksinäisyyden, nauru suo kaikille kodin, perhosen ilolentona / ystävän hymyn syvyys / auringon valo lapsen kasvoilla / suljetuin luomin / vanha froteinen peitto / rauha ennen päiväunta / sekuntiviisarin kanssa tehty sopimus / ollaan hetki paikoillaan / annetaan ajan huilata | Meiju | 10.3.2007 klo. 22:23:11 | | Tämä on hieno kuva. Tykkään, tykkään paljon. Kuvaan on saatu vangittua jännä tunnelma, joka syntyy kaiketi junan valoista, jotka valaisevat tietä reunustavat puut. Horisontissa kajastava valo luo toivoa ja houkuttelee jatkamaan matkaa hiljaisella, yksinäisellä tiellä. Vaikuttava ja puhutteleva kuva. | Undu | 8.1.2014 klo. 12:15:43 | | Värit ovat aivan uskomattomia. Kuvassa on jylhää kauneutta. |
Kommentoi kuvaa: |
|
|